Tarvitsemme uusia alkuja

Olen viime päivinä liikkunut ulkona kamera koko ajan valmiina. Olen kuvannut sinivuokoista sinisenä hohtavaa rinnettä, pensasrisukon keskeltä maasta ponnistavaa narsissia, puron vapaana virtaavaa vettä ja silmuistaan puhkeavia koivun ja pajun lehtiä. Kontrasti vanhan ja uuden välillä on niin suuri. Mikä hetki sitten näytti harmaalta, kuolleelta ja maatuvalta, herääkin henkiin henkeäsalpaavan kirkkaissa väreissä. Kevät on uusi alku. Uusi alku on toivoa täynnä. Vanha jää taakse, uusi saa mahdollisuuden. Me tarvitsemme uusia alkuja. Joskus uusi alku on täyskäännös elämässä; uusi koulutus, muutto uuteen kotiin, uusi ihmissuhde. elämäntaparemontti tai Jumalasuhteen elpyminen. Uusi alku antaa meille mahdollisuuden luopua jostain vanhasta, turhasta, kenties kuormittavastakin. Jokainen kevät muistuttaa meitä elämän jatkuvasta uudistumisesta. Uuden edessä olemme usein innostuneet tai ainakin toiveikkaat tulevan suhteen, mutta myös epäilykset, pelotkin nostavat päätään. Entä jos joudummekin pettymään, entä jos uusi ei vastaakaan odotuksiamme, entä jos emme pääsekään irti vanhasta? Tuntematon tulevaisuus voi huolestuttaa.

Tutussa virressä 547 laulamme: ”Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, Jeesus voimansa antaa.” Jokainen aamu, johon saamme herätä, on sekin uusi alku. Elämä ja uusi päivä on lahja Jumalalta, jonka saamme käyttöömme. Armo on Jumalan loppumatonta rakkautta ja anteeksiantoa osaksemme. Saamme jättää taakat taakse ja ottaa vapautettuina vastaan elämän lahjat. Silloinkin kun elämässämme on kipua ja kärsimystäkin, paineita ja huolia, saamme kantaa ne Jeesukselle. Hän laskeutuu alas meidän rinnallemme ja kantaa meitä kun uuvumme.

Kevät on näyttävä ja suurieleinen uusi alku, mutta uudistumisen siemen voi olla myös pienen pieni uusi ajatus, pieni haparoiva askel uuteen suuntaan, pieni empivä päätös. Kaikessa niissä läsnä on toivo, joka on meille elintärkeä asia elämässä. Kirjeessä Heprealaisille sanotaan: ”Toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma.” Kyse on pelastuksen toivosta ja Jumalan lupauksesta meille. Hän ei torju puoleensa kääntyvää. Hän kuulee pienimmän huokauksemmekin. Hän armahtaa, kun epäilemme ja eksymme. Uuden edessä saamme luottaa Hänen apuunsa. Iloitaan keväästä ja sen avaamista mahdollisuuksista.

Seurakuntapastori Manta Jutila