Salattu Jumala

Jumala on meiltä salattu. Häntä ei ole kukaan koskaan nähnyt. Tämä salattuna oleminen ja voimakas mystiikka ei aina puhuttele kristittyjä. Itse asiassa se on saanut monet kokemaan suurta hämmennystä ja joskus jopa puhdasta vihaa: miksi Jumala salaa itsensä, vaikka kaikkivaltiaalle muukin olisi mahdollista?

"Nyt ei valoa näy, pilvet sen peittävät. Sitten tulee tuuli ja lakaisee puhtaaksi taivaan. Pohjoisesta tulee kultainen hohde, pelottava loiste ympäröi Jumalaa. Kaikkivaltiasta me emme voi tavoittaa. Hän on voimallinen, hänen on oikeus, hänen on vanhurskaus. Koskaan hän ei tuomitse väärin." Job 37:21-23

Jobin kirjassa on kaunis, lyhyt ja ytimekäs kuvaus tuon salatun Jumalan olemuksesta, hänen toimintaperiaatteistaan, sekä Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Miksi sitten emme voi nähdä Jumalaa? Yksi perimmäisistä Jumalan ja ihmisen välisen täydellisen ja häiriöttömän yhteyden estymisen syistä on synti. Alun perin ihminen luotiin elämään läheisessä yhteydessä Jumalaan, mutta karkotettiin paratiisista asetuttuaan tietoisesti vastustamaan Jumalan sanaa ja tahtoa. Juuri tämän lankeemuksen seurauksena me synnymme kaikki syntisinä ja joudumme syntiemme takia elämään Jumalasta erossa.

Jobin kirjan kuvauksessa syntimme näyttäytyvät pilvinä, jotka estävät meitä usein näkemästä Jumalan kasvoja ja todellista kirkkautta. Hänen kirkkautensa loistaa kuitenkin kaikkien häntä palvelevien ihmisten ylle ja hänen armonsa on kuin tuuli, joka kertomuksen tuulen tavoin lakaisee puhtaaksi sekä syntimme että kaikki huolemme. Itse asiassa voimme käsittää tuulen myös Pyhänä Henkenä, joka toimii meidän hyväksemme puhdistamalla sisimpämme ja uudistamalla sitä aina tarpeen vaatiessa. Ottaen huomioon, että Jobin kirjan perustava pohjavire tulee nuhteettoman, Jumalaa pelkäävän miehen kärsimyksestä ja taistelusta itse Saatanaa vastaan, on salattua Jumalaa kuvaava kohta kuitenkin hyvin lohdullinen.

Lopulta voimme turvallisin mielin tuudittautua siihen, että Jumala on voimallinen, eikä hän tuomitse koskaan väärin. Hän on myös lahjoittanut meille uskon, jonka avulla voimme matkaamme jatkaa ja päästä vielä joskus siihen tilaan, aikaan ja todellisuuteen, jossa Jumala ei ole enää salattu. Nähdä se pohjoisesta tuleva kultainen hohde, jonka loiste ympäröi Jumalaa niin, että voimme kirkkaasti erottaa hänen kasvonsa. Siihen saakka ihmisen paikka on kuitenkin pilviverhon alla, auringon kaikkein kirkkaimmilta säteiltä piilossa, jossa Jumalan olemuksen voi kyllä tuntea, muttei täydellisesti nähdä saati käsittää.

Aika ajoin pilviverho myös repeilee ja Jumala antaa meidän tuntea lämpönsä. Niistä hetkistä ja kokemuksista on hyvä ammentaa silloin, kun salaisuuden mysteeri kiusaa meitä kaikkein eniten. Silloin voimme myös muistuttaa itseämme siitä, että Jumala on kuitenkin ilmoittanut itsestään kaiken tarpeellisen, jotta uskossa eläminen mahdollistuisi.

Tiia Lehtonen, seurakuntapastori