Valitaan tie, autetaan tarvitsevaa

"On Jeesuksen tavoin valittava oikea tie. On mentävä eteenpäin, maksoi mitä maksoi. Ja on pysähdyttävä, kun apuasi tarvitaan," sanoi piispa emeritus Erik Vikström viime sunnuntain messussa.

Kristitylle oikea tie tarkoittaa muun muassa sitä, että rukoilee. Sitä, että rakastaa ja auttaa niitä, joilla on hätä.

Ei ihan yllättäen, mutta yhtäkkiä kuitenkin Euroopassa palaa. Ihmisiä kuolee, loukkaantuu vakavasti. Perheet joutuvat lähtemään kotoaan, eroamaan läheisistään. Eikä kukaan tiedä, miten kauan menee, kunnes jälleen tavataan. Jos ollenkaan tavataan.

Lapset ovat jälleen kerran joutuneet todistamaan aikuisten hulluutta, vallanhimoa ja pahuutta. Näkemään jotain sellaista, mikä saa heidät voimaan huonosti koko loppuelämän. Jos he saavat elää.

Tämä sota ei kuitenkaan vain revi hajalle ja satuta. Tämä myös yhdistää ukrainalaisia, tuota urheaa ja pelotonta kansaa. Ukrainan puolella on koko maailma, ainakin lähestulkoon. 

Vaikka tämän sodan on sanottu epäonnistuneen jo alkuunsa, aiheuttaa se myös paljon epäinhimillistä tuskaa ja pelkoa, pitkään ihmisiä kuihduttavia traumoja.

Meillä on mahdollisuus auttaa. Jo nyt suomalaisetkin ovat keksineet mitä mielikuvituksellisimpia keinoja auttaa lähimmäisiään. Ja apu menee perille myös monien luotettavien järjestöjen kautta. Kirkon Ulkomaanapu on yksi nopeista toimijoista.

Se, jota on joskus autettu, tietää, miten pitkälle avun siivittämänä nousee. Miten ihmeelliseltä tuntuu, kun tulee tuetuksi. Pysähdytään ja jaetaan omastamme. Pienestäkin kasvaa suuri, kun me yhdessä ryhdymme toimeen.

Meillä on lahjana väkevin ase, kaikista voimakkain puolustuskeino. Rukouksessa meitä kuullaan, rukousvastauksena voimme kokea ihmeitä. Taivaan Isä on voimakkaampi kaikkia maailman sotaherroja. Hänen valtansa ei yllä vain maan päälle, se on myös taivaassa. 

Eikä meidän tarvitse pelätä, sillä Hän on meidän kanssamme.

Hanna-Mari Kamppikoski

vs. tiedottaja