Joulun tähti loistaa yhä

Jouluyö on vaitonainen. Paimenet istuvat hiljaa ja odottavat, josko jotain poikkeavaa tapahtuisi. Ei tapahdu. Auringon laskettua on kylmä ja ajanvietteet vähissä. Nuotionsa ympärillä he katselevat loimottavaa tähtimerta ihmetellen. Mitä on tuon kaiken takana? Mikä on ihminen taivaan äärettömyyden rinnalla?

Kun jouluyönä uusi tähti syttyi taivaalle, sen on paimenista täytynyt näyttää aivan siltä kuin Jumala olisi vetäissyt siveltimellä yöhön uuden hohtavan nauhan. Jokainen pakkasyönä tähtitaivaalle tähynnyt on varmasti kokenut samaa ihmetystä.

Jotain tästä näkökyvystä on meidän aikanamme himmennyt: kyky nähdä maailman ilmiöissä jumalallinen kädenjälki. Paimenille se oli selvää: Jumala on asettanut taivaankannen paikalleen ja kiinnittänyt siihen tähdet kiertämään radoillaan.

Vaikka vuosisatoja on kulunut, joulun tähti ei ole sammunut eikä sen sanoma kaikonnut.

Seimen lapsi syntyi maailmaan, että voisimme löytää kadonneen yhteyden Jumalaan, toisiimme ja koko luomakuntaan – että kaikissa suhteissamme voisi vallita rauha.

Tätä kaikkea joulun tähti edelleen loistaa, jos vain haluamme nähdä, ja annamme tähden sytyttäjälle mahdollisuuden valaista maailmamme. Profeetta Jesajan sanoin: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus.”

Atte Hokkanen
vs. seurakuntapastori 

Ota yhteyttä

vs. seurakuntapastori

Aikuistyö, Birgitta-yhteisö. Määräaikainen 12.10.2020-31.12.2021.