Yövuorossa 

Muutin hiljattain kaupunkiin asuttuani parin vuoden ajan pienellä maalaispaikkakunnalla. Kulttuurisokki ei ollut suuri, olenhan kaupungin kasvatti. Silti ainakin yksi piirre herättää minussa aina levottomuutta: Kaupunki ei nuku, se valvoo aina.

Viimeksi havahduin tähän seikkaan, kun näin muuan kesäyönä sähköpotkulautoja keräävän miehen. Hän kulki katua edestakaisin jonkinlainen jäljityslaite kourassaan etsien pusikkoon hylättyä kulkupeliä. Ymmärsin, että jonkun tuokin on tehtävä, ja milloinpa muulloin kuin yöllä. Tuon kohtaamisen myötä heräsin myös muiden samankaltaisen ahertajien läsnäoloon. Aloin nähdä ympärilläni lehdenjakajia, vartijoita, siivoojia ja muita hiljaisia valvojia. Heitä jotka valvovat, ettei suurimman osan tarvitsisi.

Pidä linjat avoinna 

Kirkkovuoden toiseksi viimeistä pyhäpäivää kutsutaan valvomisen sunnuntaiksi. Se on omistettu Jeesuksen paluun odotukselle ja hengelliselle valvomiselle. Jälkimmäisellä tarkoitetaan sitä, että suhteet Jumalaan tulisi pitää läheisinä eikä päästää muita asioita liiaksi tukkimaan väylää.

Samalla valvominen on myös kutsu toimintaan. Jeesuksen seuraajien ei pidä antaa periksi itsekeskeisyydelle ja välinpitämättömyydelle, eikä turtua maailman pimeyksien edessä. Päinvastoin – kristityn tehtävä on toimia riuskasti tätä kaikkea vastaan. Kuten perinteikäs virsi 150 asian sanoittaa: ”Kun Herralta te sanan valon saatte, niin hänen tietään aina kulkekaatte. Oi valvokaa!”

Jos uni yllättää? 

Yövuoron hoitaminen on kuitenkin vaativa tehtävä. Aina välillä uni yllättää sisukkaimmankin valvojan. Hengellistä valvomista ei myöskään voi jättää vain tietyn porukan hoidettavaksi niin kuin lehdenjakoa tai työmaan vartiointia. Se on jokaisen henkilökohtainen vastuu, josta on suoriuduttava itse. Vai onko sittenkään?

Vaikka Jeesus sälyttää seuraajiensa harteille paljon vastuuta, ei hän kuitenkaan pyri musertamaan ketään niiden alle. Valvominenkin on pohjimmiltaan kaikkea muuta kuin suorittamista hammas irvessä. Pikemminkin se on kannateltavaksi jättäytymistä. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. - - Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28,30).

Valvomisen sunnuntain vaativalta kuulostavassa viestissä onkin siis rohkaiseva pohjasävy. Tyystin omin voimin ei tarvitse jaksaa, vaan Jeesus itse auttaa seuraajiaan hoitamaan antamaansa tehtävää. Hän itse valvoo rinnallamme samassa yövuorossa ja kantaa samaa taakkaa kanssamme. Valvokaamme siis rohkeasti mutta levollisesti.

Atte Hokkanen
vs. seurakuntapastori 

Hymyilevä, parrakas pappi pantapaita ja pikkutakki yllä
Atte Hokkanen