Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Olen joskus kadehtinut opetuslapsia. Ajattelin silloin, että jos olisin elänyt Jeesuksen maanpäällisen vaelluksen aikana noin 2000 vuotta sitten ja ollut yksi hänen opetuslapsistaan, tuntisin Jumalan paljon paremmin ja uskoni olisi vahvempi.
Ajattelin, että silloin olisin saanut kaiken mahdollisen tiedon Jumalasta ja luottamukseni Jeesukseen olisi luja. Onko asia kuitenkaan näin?
Nykyään olen iloinen saamastani osasta. Minulla on käytössäni Raamattu, jossa Jumala ilmoittaa itsestään. Samoin minulla on käytössäni rukouksen voima. Voin puhua Luojalleni koska vain, jopa ilman ääntä ja hän kuulee sen.
Ei ole mitään eroa, milloin ja missä on elänyt, sillä kaikilla meillä on mahdollisuus tuntea Jumala niin hyvin kuin syntinen ihminen voi.
Kaikille meille Jumala paljastaa palasia itsestään juuri sen verran kuin näkee hyväksi, juuri sen verran kuin me pystymme vastaanottamaan ja juuri silloin kuin meille on paras.
Vaikka Jeesus kuolikin ristillä kaksi vuosituhatta sitten, hän nousi kuolleista. Kuten Kirjeessä heprealaisille sanotaan: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti.”
Hän lähetti meille avuksemme Pyhän Hengen ja lupasi olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Voimme siis tänäkin päivänä oppia tuntemaan Jeesuksen yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin hänen opetuslapsensa Jerusalemissa, sillä hän on kanssamme kuoleman voittaneena aina.
Ira Sirkiä
kesäteologi
kirjoitettu kesäkuun lopussa 2020
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä