Me näemme, emmekä kuitenkaan näe
Kesän töiden aikana sain katsoa monenlaisiin silmiin. Niihin vanhuuden samentamiin silmiin,
jotka katsovat maailmaa kokemuksella. Joissa on samanaikaisesti lujuutta ja lempeyttä.
Rippikoululaisten nuoriin silmiin, jotka tuikkivat ja lupaavat kujeita. Niistä heijastuu iloinen
levottomuus, sekä toisinaan myös eilisen päivän väsymys ja vastaamattomat kysymykset.
Kirkossa olen katsellut, kuinka vanhempien silmistä heijastuu rakkaus penkkirivissä pyöriviä
lapsiaan kohtaan. Ja kuinka näiden lasten silmissä loistaa lannistumaton uteliaisuus.
Jälleen pysähdyn pohtimaan: Miltä maailma näyttää heidän silmiensä kautta? Jokainen kun
katsoo niin erilaisten tarinoiden läpi. Olisi suuri rikkaus, jos oppisimme näitä tarinoita ja
osaisimme niiden avulla katsoa elämää toisenlaisista näkökulmista.
Kesän aikana pohdimmekin nuorten kanssa, miten voisimme katsoa uusin silmin ja nähdä
elämää pintaa syvemmältä. Tehtävä ei ole helppo. Matteuksen evankeliumistakin löytyy
kohta, jossa todetaan seuraavaa: "He näkevät, eivätkä kuitenkaan näe". Kuinka usein
katsommekin ilman ymmärrystä tai edes aikomusta siihen!
Meidän vajavaisten onneksi Jumala ei jätä meitä oman näkömme varaan. Siinä missä me
näemme kaksi kalaa ja viisi leipää, Hän näkee mahdollisuuden ihmeelle. Silloin kun me
pelkäämme upottavaa merta, Hän näkee kulkureitin ja käskee aaltojen väistyä. Ja kun me
heikkoudessamme unohdamme katsoa itseemme, ja kohotamme kätemme meidän
silmissämme syntistä vastaan, Hän näkee rakkaan lapsensa, eikä anna yhdenkään kiven
lentää.
Jumalan katse ei pysähdy puutteisiimme. Hän armossaan näkee meissä senkin mitä emme
vielä itse näe.
Saamme jatkuvasti muistuttaa itseämme Jumalan perspektiivistä. Meille mahdoton on
Hänelle täysin mahdollista. Eikä Hän ole meitä unohtanut. Herralle kiitos, että saamme
seurakuntana olla rohkaisemassa toisiamme näkemään uskossa ja luottamuksessa.
Eikä pelkästään näkemään vaan myös toimimaan!
Eihän Jeesus opettanut seuraamaan sivusta, vaan kulkemaan juuri siellä, missä on tarvetta - ja vastaamaan siihen rohkealla
rakkaudella. Tässä kutsussa saamme kulkea tänäänkin heprealaiskirjeen sanoin ”Katse
suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään”.
Siunattua syksyä!
- Leena Heinilä, nuoriso- ja rippikoulutyön kausityöntekijä