Itsenäisyyspäivä täytti kirkon

Pyhän Birgitan kirkko täyttyi Suomen 107. itsenäisyyspäivänä tänään 6.12. itsenäisyyspäivää juhlineista.

Jumalanpalveluksessa saarnasi sotilaspastori Juhana Saari. Hän muistutti kirkkokansaa vuodesta 1917.

- Silloin me suomalaiset olimme valtiollisen itsenäisyyden rajalla. Ajattelivatko sen ajan suomalaiset sitä siunausta, jonka kannattelemina Jumala oli varjellut pientä kansaa läpi vuosisatojen omaan itsenäiseen valtioon asti? Eivät välttämättä, koska silloin yhteiskunnassamme vallitsivat valtavat vastakkainasettelut, jotka purkautuivat onnettomalla tavalla - verisesti. Tietoisuus oli varmasti toinen, kun vuonna 1944 pieni Suomi torjui ylivoimaisen vihollisen hyökkäyksen ja säilytti itsenäisyytensä! Meille ei käynyt niin kuin veljeskansallemme virolaisille. Vältimme vuosikymmenien miehityksen ja yhteiskunnan puhdistamisen epätoivotuista kansalaisista. Jumalalle kiitos.

Ei itsestä

Saarnassaan Saari myös käänsi katsettamme meihin itseemme.

- Tämän maailmanajan ihmisille on luontaista ajatella, että kaikki saavuttamamme on meidän omin voimin ja lahjoin aikaansaatua. Ajattelemme kotimme, automme, irtaimistomme tai minkä tahansa omaisuuden karttuneen siksi, että olemme olleet neuvokkaita, ahkeria ja taitavia ihmisiä. Ihmissuhteissa onnistumisen uskomme johtuvan siitä, että olemme hyviä tyyppejä, ja meillä on ollut hyvää tuuria. Asiat ovat sattumalta loksahtaneet paikalleen. Niinpä saatamme ajatella kaiken olevan omaa ansiotamme. Hyvät ystävät, kristitty ei ajattele näin!

Esimerkillinen Paavo

Lopuksi Saari kertoi tuntemastaan sotaveteraanista Paavosta. Hän oli haavoittunut vaikeasti sodassa, mutta katkeruus oli hänelle vieras käsite. Paavo oli kiitollinen ja luottavainen elämää kohtaan. 

- Paavo kertoi, että oli saanut elää vapaassa maassa ja nähnyt sen kehittymisen ja vaurastumisen. Hän oli itse saanut olla työssä mukana. Hän korosti aina puheissaan yhteen hiileen puhaltamisen merkitystä. Yläkerran Isäntäänkin oli Paavolla suhteet kunnossa. 

Paavo toimikoon hienona esimerkkinä meille. Kiitollisuus kantaa meitä eteenpäin elämässä. Kävipä, miten hyvänsä, olen lunastettu ja matkalla Isän kotiin. Kiitollisuudessa on voimaa!

Partiolaiset ja Lempäälän Mieskuoro mukana

Pienet ja vähän isommatkin partiolaiset olivat isosti mukana jumalanpalveluksessa. He muun muassa toivottivat ovella kirkkokansan tervetulleeksi ja ojensivat heille virsikirjat. Aika tyhjiksi kävivät hyllyt, niin moni saapui tätä tärkeää juhlaa viettämään. Partiolaiset jäivät myös seppeleenlaskun jälkeen kirkkoon merkkien jakoon ja muihin omiin juhlallisuuksiinsa.

Ison juhlan tuntu korostui entisestään, kun Lempäälän Mieskuoro kajautti komean laulunsa korkeuksiin. Kanttori Pietari Korhonen ja trumpetisti Hugo Suuronen vastasivat hekin musiikista. Liturgina jumalanpalveluksessa toimi kirkkoherra Matti Vehviläinen. 

Tunteikas seppeleenlasku

Jumalanpalveluksen jälkeen kirkosta vaellettiin Kirkkomaalle. Sankariristille ja Karjalaan jääneiden muistomerkille laskettiin seppeleet. Monen silmä kostui, kun kunnanvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Tuula Petäkoski-Hult piti puheen. 

Hän muistutti siitä, miten lukuisat maat olivat aikoinaan suuresti tukemassa Suomea, erityisesti Pohjoismaat. Sieltä suunnalta tuli myös motto "Suomen asia on meidän". Viimeinen sotakorvausjunan pilli soi vuonna 1952. Suomi oli ainut maa maailmassa, joka suoritti sille määrätyt sotakorvaukset. 

- Ymmärrettävää on siis, että meillä on sama raideleveys kuin itäisellä naapurillamme. EU:ssa on kuitenkin jo keskusteltu siirtymisestä eurooppalaisen standardin raideleveyteen myös Suomessa.

- Hanna-Mari Kamppikoski