Tämä artikkeli on lyhennelmänä julkaistu myös Kirkonportti-lehdessä 3/2025 keskiviikkona 20.8.2025.

============

Ehkä vanhemmat tekivät aikoinaan lapsilleen enemmän hyvää kuin ymmärsivätkään. Nimittäin silloin, kun veivät teininsä metsiin suorittamaan suurta, melko vastenmielistä ja vuosittaista marjanpoimintaoperaatiota. Eivät ehkä tienneet, että vastentahtoisuutemme muuttuisikin siellä metsän siimeksessä iloksi ja positiivisuudeksi, että oleskelu metsässä rakentaisi luontosuhdettamme.

Nykyään on jopa tieteellistä näyttöä siitä, miten hyvää luonto meille ihmisille tekee. Sain haastatella kolmea asiaan perehtynyttä; kahta tutkijaa sekä hienosti suosioon nousseen suomalaisen Godfulnessin kehittäjää.

Luonnonvarakeskuksessa työskentelevän tutkijan, Jenni Simkinin, tuore väitöstutkimus paljastaa, miten hyvin ihminen elpyy vanhoissa metsissä. 

- Ikärakenteeltaan vanhemmat metsät ovat tärkeitä ihmisen hyvinvoinnille ja etenkin mielenterveydelle, sanoo Simkin.

Hänen tutkimukseensa valittiin työikäisiä, kun kerran työelämän stressistä palautumista tutkittiin. Osallistujat olivat asuneet vähintään kaksi vuotta pääkaupunkiseudulla, jolloin heillä oli samantyyppinen altistus metsään.

- Luontosuhde on yleensä varsin vahva sellaisilla, jotka tällaisiin tutkimuksiin hakeutuvat.

Luontoon tottuu – tai sitten ei

Omat lapsenlapseni ovat hyvin altistuneet metsään, ja ovat siellä mielellään. Nuorin on vahvasti puunhalaaja, kun taas vanhin varoittelee ötökkävaarasta, jos pikkuveljensä käytös ihan puun pussailuun saakka yltyy. Miten metsään tottuu sellainen, joka ei ole lapsena siellä ollut?

- Luontosuhde voi vahvistua vanhempanakin, mutta toki on myös heitä, jotka eivät metsästä tykkää, eivätkä sinne silloin hakeudu. Mikrobitutkimuksissa näkyy selvästi se, miten paljon luontoa oikeasti tarvitsemme. Vaikkapa allergiat saattavat olla yleisempiä niillä, joilla ei luontoaltistusta ole. Petopelosta puhutaan paljon ehkä myös sen tähden, että petojen ei enää koeta kuuluvan normaaliin elinympäristöömme, mutta metsään mahtuvat niin ihmiset kuin eläimetkin.

Millainen metsätausta tutkijalla itsellään on?

- Metsätieteilijä olen taustaltani, tutkintoni on suoekologiasta, mutta olen opiskellut myös trooppista metsätiedettä. Työskentelinkin Indonesiassa kansainvälisellä metsäntutkimuslaitoksella. Plantaasilla vieraillessani näin, miten kyläyhteisö eli. Heidän elinolosuhteensa tehtaan varjossa muuttuivat radikaalisti palmuöljyteollisuuden myötä, eivätkä lupaukset elintason noususta tai kouluista pitäneetkään. Ihmiset muuttavat luontoa valtavasti, eikä aina edes ymmärretä, mitä ollaan tekemässä. Ihmisen hyvinvoinnilla on aika vähän painoarvoa.  

Iso merkitys

Suomeen palattuaan Simkin mietti, miten moni lähimetsä meilläkin jää surutta uusien rakennusten alle. Hän jäi miettimään, miten tällainen luonnosta irtaantumisen yhtälö oikeasti toimii.

- Pohdin, voiko sillä, että yli 80 prosenttia metsistämme on talousmetsää, olla vaikutusta hyvinvointiimme. Maassamme metsien suoma taloudellinen hyöty on yhä ylpeydenaihe. Voisiko kuitenkin olla, että, kun muutamme luontoa, muutamme myös omaa hyvinvointiamme?

Tutkimustuloksia mitataan monella tapaa.

- Mitataan vaikkapa mielenterveyttä, psykologista hyvinvointia. Kysymyspatteristo antaa paljon tietoa siitä, miten elvyttäväksi metsä koetaan. Saamme myös tietoa siitä, miten stressi lievittyy, tarkkaavuus elpyy. Fysiologisia mittareita emme käyttäneet tässä tutkimuksessa, mutta niistäkin saa tuloksia vaikkapa sydämensykkeestä, syljen kortisolitasosta ja verensokeriarvoista. Keskimäärin tutkimustulokset psykologisesta ja fysiologisesta stressin lieventymisestä ovat olleet varsin linjassa keskenään.

Metsistä on moneksi

Maaseutuun tottuneesta saattaa kuulostaa hassulta, että tässä tutkimuksessa kokoonnuttiin muun muassa Helsingin keskuspuistoon.

- Keskuspuisto toimi hyvin urbaanivirkistysmetsänä, kooltaan se on valtava. Isoissa kaupungeissakin on säilynyt suuria metsäkokonaisuuksia, virkistysmetsäkäyttö on otettu huomioon. Sipoossa tutkimusta palveli luonnontilainen, vanha metsä sekä hakkuukypsä talousmetsä. Helsingissä kaupungin melu kantautui hieman metsään, ja siellä liikkui myös muita ulkoilijoita. Nämä häiritsevät jonkin verran elpymistä.  

Suomi ei ole yksinään tutkimassa metsän ja luonnon hyvinvointivaikutuksia ihmisille.

- Luonnon hyvinvointitutkimusta tehdään vaikkapa Aasiassa muun muassa metsäkylpyteemasta. Myös Briteissä tutkimustyötä on tehty. Fysiologisia vaikutuksia on tutkittu paljon pienten osallistujajoukkojen kesken. Suomessa on luonto- ja kaupunkiympäristöä tutkittu noin 15 vuoden ajan.

Kärjistynyt keskustelu ei kanna

Onko hakkuista hyvää sanottavaa?

- En näe asiaa mustavalkoisena. Harmittavaa, että keskustelu on usein kärjistynyttä. Uuden metsälain myötä on menty siihen suuntaan, että metsiä hakataan nuorempina, joka ymmärrettävästi näkyy maisemassa. Toivottavasti tulevaisuudessa ainakin asuinalueiden lähellä puuston annettaisiin kasvaa hieman pidempään. Saataisiin järeämpää puuta, jolloin hyvinvointivaikutuksetkin lisääntyisivät. Hakkuukypsä talousmetsä oli tutkimuksessani hyvin elvyttävä, siellä on siis potentiaalia. Suomessa on nyt, kun mielenterveysongelmat ovat kovassa kasvussa, ainutlaatuinen tilaisuus ymmärtää metsä potentiaalina. Jos metsän omistajat pohtisivat, pitäisikö metsä hakata pois, niin ihmisen kannalta ei pitäisi! Metsässä on moniarvohyötyjä.

Ihminen on osa luontoa, me tarvitsemme luontoa ympärillemme.

- Emme tarvitse vain metsää. Saamme hyvinvointia myös soista, vuorista, vesielementeistä. Luonnontilaisessa metsässä voi kuitenkin olla potentiaalia paljon enemmän kuin tiedämme tällä hetkellä. Mitä järeämpi metsä, sitä parempi. Jo aikojen alussa ihmisellä on ollut tarve sekä piiloutua uhalta että nähdä se, järeän puun takaa se onnistuu yhä. Vehreyden värit vaikuttavat tutkitusti aivoihin. Luonnontilaisessa metsässä voi puhua jopa lumoutumisen kokemuksesta. Ihminen saa myös pienuuden kokemuksen positiivisella tavalla, se auttaa unohtamaan omat murheet. Ympäröivä ”ränsistyneisyys” luonnontilaisessa metsässä voi olla hyväksi. Ihmiset, jotka ovat kokeneet stressiä, elpyvät tehokkaimmin luonnontilaisessa metsässä, masennusriskissä olevilta löytyi myös yhteys voimakkaampaan elpymiseen vain luonnontilaisessa metsässä, mikä oli yllättävä tulos, ja kaipaa lisätutkimusta.

Metabolisesta oireyhtymästä eroon metsässä?

Media on kirjoittanut paljon metsässä haihtuvista yhdisteistä, jotka nekin olisivat ihmisille hyväksi.

- Sen tutkiminen on vielä aluillaan meillä, mutta Aasiassa on edetty jopa siten, että vietiin metabolisesta oireyhtymästä kärsiviä naisia metsään. Hoitamattoman metsän todettiin vaikuttaneen sokeriaineenvaihduntaan suotuisasti.

No, mutta tuollaiset tuloksethan olisivat varmasti meilläkin, ylipainon kanssa kamppailevassa maassa, tervetulleita! Millä alueilla Suomessa on eniten vanhaa metsää?

- Vanhoista metsistämme suurin osa on Pohjois-Suomessa.  Kaikissa maamme metsissä kannattaa miettiä, miten lisätä monimuotoisuutta, ja annettaisiinko kuitenkin puiden kasvaa hieman pitempään. Silloin me ihmiset voisimme paremmin. Metsä on niin paljon muutakin kuin vain puuntuotannollista rahaa. Kahtiajakoa ei tarvita.

Godfulnessia luonnossa

Raision seurakunnan ympäristöasiantuntija Hannele Siltala on kehittänyt Godfulness®-konseptin, jota ohjataan jo useitten ohjaajien toimesta. Youtubessakin on runsaasti näitä harjoituksia, jotka pohjautuvat kristillisen kirkon hengelliseen traditioon. Niiden avulla pyritään hiljaisuuteen, ja hoitamaan hengellisyyttä.

Voiko Godfulnessia ohjata luonnossa?

- Kyllä, hyvin voi! Sen arvoja ovat sitoutuminen kristilliseen hengellisyyteen, mutta myös saavutettavuus ja turvallisuus. Kahteen viimeksi mainittuun on ulkona ohjatessa kiinnitettävä erityistä huomioita, jotta ryhmä pysyy "kasassa", ja kuulee harjoitukset. Vaikkapa tuuli saattaa haitata kuuluvuutta. Ohjaajan on myös hyvä kävellä etukäteen reitti läpi, ja varmistaa sen turvallisuus ja saavutettavuus. 

Oletko itse ohjannut luonnossa?

- Olen ohjannut lyhyitä harjoituksia esimerkiksi luontoretkien hartautena. Hauskin muisto on se, kun järjestimme Raision seurakunnassa purjehduksen 50 vuotta täyttäville seurakuntalaisille, ja siellä purjeveneessä ohjasin Rauhaa rauhattomuuteen -mielikuvaharjoituksen, jossa ollaan veneessä. Se toimi hyvin, vaikka oltiinkin ihan oikeasti veneessä, eikä vain mielikuvan tasolla. 

Videoissakin luonto läsnä

Miten koet ajatuksen luonnon yhdistämisestä Godfulnessiin?

- Metsä, vesi ja tuli koetaan todella rauhoittaviksi, ja niinpä olemme Godfulness-videoihin halunneet saada näistä elementeistä monipuolisia videoita. Myös eläimiä ja kasveja on niissä mukana. Kaikki eivät pääse luontoon, mutta jo luontovideon katselu ja luontomielikuvat rauhoittavat, joten haluamme kauniilla luontovideoilla tuoda luonnon rauhoittavaa vaikutusta myös sellaisten henkilöiden arkeen, jotka eivät itse pääse luontoon. Luontovideot toimivat myös hyvinä taukoina keskellä työpäivää. 

Miten ihminen mielestäsi muuttuu, jos siirrytään sisältä ulos?

- Luonnossa oleminen rauhoittaa meitä sekä fyysisesti että henkisesti. Sanonta ”Metsä kirkkoni olla saa” tuntuu selkeästi siirryttäessä luontoon. Luojan todellisuus ja hengelliset asiat - niiden pohtiminen on tosi luontevaa, kirjaimellisesti luonnollista.

Minuutti riittää

Luonto on aina kokonaisvaltainen kokemus, siitä nautitaan kaikin aistein. Työterveyslaitoksen johtavan tutkijan Annu Haapakankaan mukaan jo minuutin oleskelu vihermaisemassa vaikuttaa ihmiseen.

- Mitä pitempään viivytään luonnossa, sitä enemmän saadaan hyvinvointivaikutuksia. Positiiviset tunteet lisääntyvät, ihon ja hengityksen kautta altistus tulee muutoinkin. Pelkästään vihreän ympäristön katselukin on hyväksi.

Ihmiset kiintyvät luontoon, omassa lempipaikassa voidaan erityisen hyvin. Pienenä koululaisena juoksentelin itsekin usein koulun läheisessä metsässä, jota kutsuttiin nimellä Kauniskenttä. Oppilaat saivat valita sieltä oman nimikkopuunsa, jota sitten kävimme halimassa, sen juurella istumassa. Tunteita puuta kohtaan oli kertynyt kouluvuosien aikana niin paljon, että jälleennäkeminen vuosikymmenten jälkeen oli tunteikas.

- Rakkaat muistot ”omista” luontokohteista vaikuttavat siihen, että ihminen voi hyötyä mielipaikastaan myös ajatuksissaan. Sama vaikutus voi olla kotipuutarhalla, niillä kasveilla, joita hoitaa. Luontosuhde on merkityksellinen, kuten myös ne lempipaikat, joihin oma identiteetti vahvasti liittyy. Ainakin metsässä tai yleensäkin luonnossa hetkessä olemisen kyky helpottuu. Stressihormonit laskevat, ajatukset ja tunteet ovat usein myönteisiä, verenpainekin laskee. Elinajanodotteeseen ja erilaisiin sairauksiin on myös löydetty yhteyksiä.

Miten mitataan?

Miten luonnon merkitystä voidaan mitata?

- Tätä on tutkittu monin tavoin. Kyselytutkimuksilla on selvitetty tunnetiloja, mielialaa, luonnossa elpymistä, mutta on myös fysiologisia mittauksia. Tutkitaan, miten ihmisen elimistö reagoi. Keskittymistä ja kognitiivisia toimintoja mittaavia tehtäviä käytetään. Mitataan, miten pystytään luovaan ajatteluun sen jälkeen, kun on viivytty luonnossa - tai vain oltu sisätiloissa, ja pidetty mikrotauko. Mikrotauolla voi vain katsoa ikkunasta luontoon.

Metsäisessä Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät metsään tahdo, ja jopa sellaisia, jotka luontoa pelkäävät.

- Kaikille ihmisille luonto on tärkeä, mutta psykologiset vaikutukset saattavat riippua siitäkin, miten ihminen itse suhtautuu. Onhan luonnossakin olemassa vaaranpaikkoja, kuten eksymismahdollisuus. Jos ihmisellä on voimakas kielteinen ennakkokokemus, ei luonto välttämättä herätä samalla tavoin myönteisiä tunteita. Monissa tutkimuksissa tutkitaan vapaaehtoisia, joten yleensä luonnossa viihtyvät ja siihen myönteisesti suhtautuvat osallistuvat näihin. Luontoon kielteisesti suhtautuvat saattavat siten valitettavasti jäädä tutkimusten ulkopuolelle.

Työelämä luontoon?

Kauniissa maassamme on ehkä miljoonia metsäpolkuja, upeita rantoja, kallioita kiivettäviksi. Miten hyvin työelämä hyödyntää tätä maksutonta paratiisia, kallisarvoista luontoamme? 

- Työelämässä potentiaalia olisi todella paljon. Työnantajastahan tämä riippuu ja siitäkin, mikä toimiala on, miten lähellä luonto on työpaikkaa. Haaste on usein toimintakulttuurissa ja asenteissa. Monet ovat luontomyönteisiä, mutta koetaan samalla, että jos työpaikalta lähtee ulos, niin näyttää ihan liian rennolta, eikä olla enää kyllin tehokkaita. Edelläkävijöitä siis tarvittaisiin. Etätöissä kävelykokoukset yleistyivät, se on hyvä. Ruotsissa on kehitelty jopa ulkotoimistoajatusta. Siinä ulos kalustettaisiin työpisteitä, joissa pidetään palavereita, ja pystytään tietokoneillakin työskentelemään. Tuollaisessa ei ehkä metsä toimisi, mutta muu viherympäristö oikeinkin hyvin. Toimintatapoja voi muuttaa – myös työelämässä. Monessa koulussa ja päiväkodissa niin on jo tehty.

Luontokuvakin hyväksi

Aina ei ole mahdollisuutta mennä metsään, liikkua luonnossa. Miten silloin tulisi toimia?

- Luonnon äänet vaikka vain ikkunasta kuullen, ovat ihmiselle hyväksi. Luontokuvat ja -videot toimivat myös. Valokuva omasta lempipaikasta voi olla erityisen hyväksi. Tilat, joissa ihmisiä on, olisi aina suunniteltava käyttäjän kannalta. Luontokohteitakin tulisi suunnitella myös lapsiperheille, se lisäisi varmasti käytettävyyttä ja vetovoimaisuutta. Tarvitaan palveluja, hoidettuja reittejä, kivoja tehtäviä lapsille, kunnon kulkuyhteyksiä. Tietysti myös turvallisuus on otettava huomioon. Nämä yhdessä madaltaisivat kynnystä astua luontoon. Luonto on kaikkien, ei vain retkeilijöiden.

Teksti: Hanna-Mari Kamppikoski